#3 Kuulumisii

Piitkästä aikaa taas kirjottelen, kaks viikkoo on kulunu ilman yhtään postausta. En ala sen enenpää selitteleen, oon nauttinu lomasta ja kiireettömyydestä.

Tosiaan, kuulumisiin. Pari viikkoo sitten sunnuntaina käytiin särkänniemessä äitin, mummun ja pikkusiskon kans. Melkein kaikissa laitteissa tuli käytyä, ja näsinneulassa ja akvaariossa. Kuvia otin ihan kiitettävän määrän, mutta jälkeenpäin poistin suurimman osan. Tossa nyt muutama julkasukelponen kuva.

Käytiin myös koiramäessä eläimiä ihastelemassa

Särkänniemessä oltiin koko päivä ja pääsin viiden aikaan kuunteleen vähän aikaa Anssi Kelaakin. Täytyy sanoo et vaik en mikään fani oo, ni kyl se hyvää musaa tekee ja livenä kaikki kuulostaa hyvältä.

Perjantaina oli juhannus ja hyvin meni meidän juhannus grillatessa ja kokkoo katellessa. Ei siitä sen enempää, ihan tavallinen juhannus. Juhannuksen jälkeen olikin pikkusiskon 8 v. synttärit, ja koko suku kävi kylässä :D

Sunnuntaina lähdin kummitädille Lempäälään muutamaks yöks kyläileen. Oli muuten aika ideapark täyteinen viikon alku. Maanantaina etittiin koko päivä rippimekkoo ja kenkiä mulle, ja täydelliset löydettiinkin. Ne näätte myöhemmin kun kirjottelen rippijuhlista. Mutta tosiaan tiistaina menin sit muuten vaan shoppaileen ideaparkiin ja sain ihan hyvin kesätyörahoja kulutettua. Kaikki tarpeellinen tuli ostettua ja vähän muutakin. Vietin sillon sellaset 4 tuntii siel ideaparkis. Keskiviikkona tuli tuttu kampaaja käymään ja värjäiltiin mulle lisää vaaleeta liukuvärjäystä. Päästiin sieltä lähteen joskus kymmenen aikaan illalla ja kotiin kun saavuttiin ni jostain ilmesty motivaatioo alkaa pakkaan rippileirin tavaroit. Kello oli sen puol 12, ja sain suurimman osan pakattuiäu joskus 12 jälkeen. Tänään torstaina pakkasin loput ja ettin kiireellä virsikirjaa jostain leirille. Kaiken sain pakattua, ja tavaravuori näyttää siltä et oisin lähös ainakin kuukaudeks reissuun XD. Niinku moni päätteli/tiesi, lähen huomenna aamulla sinne riparille, eli viikkoon ei varmaan taas tuu postausta ellen leirillä innostu kirjotteleen.

P.s. on pakko lisätä tähän loppuun pari kuvaa kummitädin kissoista <3
(En sit löytäny kuvii muuta kun Hessusta, joten se saa söpöillä muidenkin edestä)

#2 "Se ei ole harrastus, se on elämäntapa" 🐴🐎

Kuten otsikosta näkee, tänään puhutaan mulle rakkaista eläimistä. Mun harrastuksesta. Eli hevosista.

"Se ei ole harrastus, se on elämäntapa"
Lause, joka on täysin totta. Se kuvaa niitä ihmisiä, jotka on oikeesti tosissaan ratsastuksen ja hevosten kans. Aina kun pyöräilen tallin pihaan, astun talliin sisälle, kuulen hörinää, hirnumista tai vaikka kavioiden kopsetta. Haistan tallin ihanan tuoksun (mitä moni ei kuvailis ihanaks).  Mulle tulee tunne, et oon kotona. Tuttu tunne niille ketkä ratsastaa, eiks? Tallilla musta tuntuu et kuulun sinne, mun paikka on karsinasa harjaamassa hevosta, laittamassa sille satulaa, ratsastamassa kentällä koulua. Kouluratsastus on jotain ihmeellistä. Se tunne kun onnistut hevosen kanssa yksinkertasissakin asioissa, saat sen parisataa kiloo painavan eläimen, jolla on oma tahto, totteleen sua. Tekeen yhteistyötä sun kanssa. Se on asia mikä mua viehättää kouluratsastuksessa. Se, että kouluratsastuksessa jokainen pieni yksityiskohta ratkasee. Jokainen laukannosto on tärkee, se yks kulman ratsastus. Jos annat huomion karata muihin asioihin ihan pieneks hetkeks kadotat tuntuman ja koko paketti hajoo. Mut jos keskityt vaa ja ainoostaan siihen et kaikki onnistuu, pohkeet tekee omaa työtänsä, tiät koko ajan missä hevonen liikkuu, onnistut hallitseen koko pakettia.

"Ratsastus ei oo urheilua" Lause joka on kaikkee muuta kuin totta. Koko ajan kuulee niiden ihmisten ketä ei oo ikinä ollu hevosen selässä sanovan et ratsastus ei oo urheilua, siinä vaan istutaan hevosen selässä ja hevonen tekee kaiken työn. No alotetaan siitä, että jos sä vaan istut hevosen selässä, etkä tee mitään, se hevonen ei lähde ees liikkeelle. No mitäs sitten ku oot antanu pohkeita ja hevonen lähtee liikkeelle? No pitäs sitä varmaan ohjataki, ja pysyä siel selässä, ja keventää ravissa... Kunnon ratsastustunnin jälkeen kun tuut alas selästä, ni tietää et ratsastus todellakin on urheilua. Enemmän ku moni muu laji. Ja vaatii se vähän uskallustakin et kiipeet sinne ittees korkeemman ja viis kertaa painavamman eläimen selkään. Eläimen joka voi talloo sut jalkoihinsa, selästä tippuessas voit halvaantua tai pahimmassa tapauksessa kuolla. Ratsastus on maailman kolmanneks vaarallisin laji. Ja silti me ratsastajat mennää sen kummempia miettimättä selkään ja hyppiin esteitä. Kertoo jotain rakkaudesta lajiin.

Tämmöstä sain aikaan, kun rupesin kirjottaan, toivottavasti tykkäätte :)

mun lempiponi KT:lta Snoopy Doo

aka. Snupa ❤