perjantai 29. heinäkuuta 2016

#7 Kuukauden suosikit

Ajattelin, että kai mäkin alotan tälläsen sarjan mun kuukauden suosikeista, koska niitä kuitenkin aina on niin miks en jakais niitä teillekin.
Alotetaan vaatteista, ja ekana hameet. En oo ennen tykänny käyttää hameita, eikä niitä siks mulla oo ollutkaan, mutta nyt on löytynyt muutama uus ihanuus, joita tuun varmasti käyttään enemmän lähiaikoina.



Paidan oon ostanut aikasemmin ideaparkisn GinaTricotista, ja hameen löysin sattumalta kun oltiin Tampereella, myös Ginasta.


Tää paita, minkä yhdistin tähän hameeseen, on
kans yks mun suosikeista. 

Tää hame sattu samalla Tampereen reissulla osuun silmään, myös Ginasta, mut tää 
on koskikeskuksesta. Ihana hame tääkin <3.

Ja tän hameen te oottekin jo nähnyt aikasemmassa postauksessa.
Yks mun lempihameita ikinä.

Muita vaatteita ei hirveesti oo, ihan vaan sen takia, koska näistä on hankala ottaa kuvia yksin.
Tässä nyt kuitenkin muutama suurin suosikki.

Tää yksityiskohta on niin ihana
Tän paidan löysin cubuksen aleista, ja vaik nyt onkin kesä ja tää on musta
college-paita, mun oli pakko saada tää, enkä kadu et ostin. Tää ei oo ollu paljoo vielä 
käytössä, mut syksymmällä kun ilmat viilenee, tiän et tuun käyttään tätä tosi paljon.

Tää paita on H&M:sta ja ihana.
Tän kuvan otin puhelimen näytöltä, koska oon laiska :D
Mut toi paita oli pakko saada tähän postaukseen, koska rakkautta <3

p.s. Noista narupaidoista pakko sanoo että kun niitä rupes ihmisillä ajattelin et en ikinä osta
tollasta, mut toi sattu kokeiltavaks H&M:llä ja sit mun oliki pakko saada se.

Mut sit muihin suosikkeihin. Pari netflix-sarjaa on pakko mainita. Vanha tuttavuus, johon ei vaan kyllästy ja joka on luultavasti mun lempisarja ikinä.
Nimittäin Bones. Se sarja on rakkautta. Mainitsin sen nyt, koska oon kesä-heinäkuun aikana kattonu kaikki 10 kautta mitä netflixistä löytyy uudestaan. Telkkarista nähny melkein kaikki tähän asti tulleet. Osaan päänäyttelijöiden nimet ulkoo, ja pystysin kirjottaan ikuisuuden kuinka ihana Bones on, Ideana on, et luultavasti maailman paras rikosantropologi Temperance "Bones" Brennan selvittää miehensä Seeley Boothin ja niitten labraporukan (Angela Montenegro ja Jack Hodgins jotka on naimisissa, Camille Saroyan joka on sen labran johtaja ja muutama eri harjottelija) kans rikoksia. Täs sarjas on paljon mustaa huumoria, ja hauskan tästä tekee esim. se et Bones tietää varsin hyvin olevansa älykäs, mut ei oo ikinä kuullukaan hienotunteisuudesta yms. sosiaalisista taidoista.

Mut jotta kaikki ei tylsisty, jatketaan toiseen sarjaan, jonka löysin ihan äskettäin.
Lie to me, suomeks käännettynä Paljastavat valheet. Aloin kattoon pari päivää sitten, ja oon 1 kauden 2 kauden ekassa jaksossa. "Päähenkilö Cal Lightman on kävelevä valheenpaljastin, mutta hänellä ei ole tietoakaan sosiaalisista taidoista" jotenkin näin luki netflixissä, joten en ala selittään tän enempää, menkää kattoon molempia sarjoja jos omistatte netflixin.

Tapahtumasuosikkeja tässä kuussa on ollu tottakai ripari (ikävä, viekää mut takas sinne) ja rippijuhlat. Lisäks Tampereen shoppailupäivä  feat. Jassu oli mahtava. Paljoo muuta ei heinäkuus tapahtunukaan. Oon vaan maannu sängyllä kattelemassa netflixii ja käyny uimassa.
Viettäkää kiva viikonloppu! Nähdään pian!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

#6 Diippii shittii

Tässä postauksessa pääsette lukeen mun lyhyitä mietetekstejä, joita oon kirjotellut. Lyhyeen tiivistetyn alkutekstin jälkeen mennään asiaan.
Mun paras kaveri Jassu tulee meille ja maanantain mennään Tampereelle shoppaileen. Siitä tulee jotain mahtavaa, koska meitä katottiin palokuntaleirilläkin välillä pahasti, kun ei osattu olla hiljaa :D
Saatte kuulla lisää näistä päivistä luultavasti keskiviikkona, ja yks videokin olis tarkotus kuvata.


Paras ystävä tukee sinua kaikesta huolimattaja auttaa nousemaan ylös kun mikään ei innosta.Hän jaksaa aina lohduttaa ja olla tukena juuri silloin kun sitä eniten tarvitset.Paras ystävä on erityinen ihminen,jota ei voi korvata poikaystävä tai esineet.Hän on ihminen, johon vot luottaa silloinkin kun kaikki muu ympäriltä hajoaa.Parhaan ystävän kanssa nauretaan, itketään ja jaetaan parhaat juorut.Hän tietää niin hyvät kuin huonot puolesi, ja hän tietää heikoimmat kohtasi,mutta ei milloinkaan käyttäisi niitä sinua vastaan.


Tää on viime yöltä, kun halusin kirjottaa jostain, ja satuin jutteleen Jassun kans.
Viime yönä kirjotin myös siitä, kuinka rakkaus välillä sattuu.

Miksi rakastumme vääriin ihmisiin?Niihin, jotka sanoillaan ja teoillaan satuttavat meitä.kylmästi hylkäävät meidät, ja palaavat kun tarvitsevat meitä.
Onko se sitä, että emme osaa päästää irti,
vai sitä, että rakastamme liikaa?
Onko se sitä,haluamme uskoa jokaisessa
 ihmisessä piilevään hyvyyteen vielä senkin jälkeen kun
sydämemme on särjetty uudelleen ja uudelleen..?
Vaikka kuinka meille kerrottaisiin ja hoettaisiin,
että satutamme vain itseämme.
Miksi aina uudestaan rakastumme tähän ihmiseen
joka pettää, valehtelee ja lainkaan välittää?
Miksi särjemme sydämemme ja elämämme omasta tahdosta,
luovumme kaikesta toisen eteen, joka häikäilemättä
käyttää meitä hyväkseen?

Alkaa meneen liian deep shitiks, joten jjätetään tekstit sikseen, ja keskitytään tuleviin postauksiin.
Mulla on ens viikolle suunnitelmissa neljä tai viisi postausta, joten tekemistä riittää. Tää postaus oli vähän tavalista lyhyempi, mut asiaa ja mietittävää sitäkin enemmän. Pitäkää huolta toisistanne ja nähdään ens viikolla. Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

#5 Leijonakuninkaita


Koulussa kun kysyttiin, mikä musta tulee isona?
Laulaja tai lätkänpelaaja, ei lapsena häpeää tunneta
ennen ku joku luokas nauraa.
En koskaan vastannut tehtävänantoon,
mieli samos metsiä, raaputin pulpettia,
 tutkin kämmenen viivoja.
Ja ne kertoo ei musta mitään tuu,
unelmani täyteen panee joku muu.


Kaikki meistä tuntee joskus olonsa yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi. Tuntee, että ei kuulu joukkoon, että on erilainen kun muut. Eri ihmiset käsittelee sitä eri tavoin. Jotkut sulkeutuu omaan kuoreensa, vetäytyy yksikseen, jotkut yrittää muuttaa itseään samanlaiseksi, kuin muut. Ja jotkut on ylpeitä itsestään, ja nauttii elämästä täysin rinnoin. Erilaisuus, niin kuin olet varmaan usein kuullut sanottavan, on lahja. Lahja, jota pitää osata arvostaa, jota pitää osata käyttää. 


Lauletaan kovempaa, ku pitäs olla hiljaa.
Ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa.
Nostetaan keskikaljamaljat ilmaan.
Tänään ihmisen puolikas on huomenna 
Leijonakunigas


Ne ihmiset, jotka osaa arvostaa erilaisuuttaan, osaa myös hyödyntää sitä. Nää ihmiset tekee töitä unelmansa eteen eikä luovuta pienien tai suurempien esteiden sattuessa tielle. Nää ihmiset raivaa tiensä läpi kaikesta, ja saavuttaa unelmansa, koska nää ihmiset on tottunu taisteleen haluamansa puolesta ja on oppinut ettei mitään saa ilmaiseksi. Ainakaan mitään, minkä puolesta kannattaa
todella taistella. 


Aiemmin mä pelkäsin, et muut mun ajatteli 
tänne lentäneen ufolla.
Ainakaan ulkoavaruudessa, ei pahaa verta jaeta,
siel pätee rock, rakkaus ja rauha.
Puhukaa vaan pahaa pizzerioissa,             
                       samaan aikaan rustaan näit lauluja,
joita ens kesänä sä hoilaat mukana.


Se et osaa olla välittämättä muiden mielipiteistä, on taito mitä kaikilta ei löydy, eikä ketään voikaan sitä täysin hallita. Kaikkiin meihin vaikuttaa jonkun tai joidenkin mielipide jollain tavalla. Mutta se, että uskaltaa tehdä omaa juttuaan ilman että häiriintyy pahan puhujista, ja juoruista joita kulkee, on taito mitä ilman et pysty erottumaan massasta. Kaikissa asioissa ihmisten pitäis osata luottaa omaan tekemiseenä. Kaikkee tosin sopivasti, liian ylimielinen ei saa olla. Sun täytyy osata tunnustaa omat virhees. Kaikki me tehdään virheitä. Koko ajan joku onnistuu, ja joku toinen epäonnistuu. Jos et tee virheitä, et oo ihminen. Virheiden tekeminen on inhimillistä, ja inhimillisyys on se, mistä myötätunto, ystävällisyys ja ilo on lähtösin. Jos et osaa tehdä virheitä, et myöskään osaa iloita onnistumisista.


Usko tai älä toivon kaikille hyvää,
kyl me elämästä löydetään jotain pyhää.
Jokainen on joskus luuseri. 
Toiset vaan peittää sen paremmin.


Sekin on taito, että osaa antaa anteeks, eikä jää miettimään menneitä. Kun annat anteeks niille, jotka sua on satuttanut, pystyt jatkaan eteenpäin, ja keskittymään omaan tekemisees täysillä. Viha ja kauna jää kaivertaan aina mieltä, ja vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen mitä teet.


Opitaan siis kaikki nauttimaan hetkestä, ja opitaan tavoitteleen unelmia. 
Muista, aina kun susta tuntuu ettet pääse mistään eteenpäin, ettei tunnelin päässä näy yhtään valoa,
muista että sä oot se, joka löytää reitin eteenpäin, 
sä teet sen valon sinne tunnelin päähän.
Ainoastaan sä itse saat vaikuttaa siihen, kuinka kirkas se valo on.


lauantai 9. heinäkuuta 2016

#4 Naimalupa

Mut konfirmoitiin viime perjntaina 8.7. Halikon kirkossa. Olin siis palokuntariparilla, mitä ketään ei oo huomannu instagramista. En tuntenu ketään ennen riparia, mut tälläkin hetkellä järkyttävä ikävä... #näinkäytätsohvaaoikein ja #aikuinennainen oli aika bueno juttuja. Tietäjät tietää. En olis ikinä uskonu et löydän niin hyvii kavereit kun löysin. Suurin osa riparilta, mutta pari muutakin leiriläistä oli menossa mukana. Jassu mun on pakko mainita, koska meiän jutut siin vaihees ku oltii tunnettu kaks tuntii... Ihan ku oltais tunnettu monta vuotta XD Ihmiset ei ehk jaksa meit ja kattoo oudosti ku nauretaa kaikelle mahdolliselle, mut ainaki meist on hauskaa kierii mäkee alas ja juosta pakoo ihmisii. Ennen ku jatkan on pakko mainita tää "Kasvaaks pihvi puus vai maas?" -Jassu 2k16. Ja kysyit viel ihan tosissas :D.
Riparilt tärkeimpii on Camilla, Nea, Anni(-Martta), Eeka, Sara ja Reija. Eiku siin oliki melkee kaikki tytöt :D. Mut ootte helvetin tärkeitä ja hirvee ikävä on (edelleen).

Tähän väliin laitan konffiksen jälkeen otettui kuvii. Ja ennen kun kukaan tulee kysyyn miks meillä ei oo niitä alboja/miks meil on puvut, ni vpk-riparin konfirmaatios käytetään sen alban tilalla palokuntapukuu. Ei sen ihmeellisempää.




Täs piti olla kaikki tytöt mut osa hukku jonneki 


minä ja Reija <3

Camilla ja minä <33


Reija oot aika söpö täs kuvas :3


Viimenen disco oli ainakin mun osalta sillee semisti tunteikas. Teflon Brothers kävi vetää vähä aikaa, ja tungettiin Jassun kaa melkeenpä väkisin eturiviin. Laulettiin täysii mukana, eikä mua ainakaa kiinnostanu et variskin laulaa paremmin ku mä. Myöhemmin mua vitutti ja ärsytti nii paljo et melkee itkin, ja viimeset hitaat tanssittiin Camillan kaa sillee et meinasin itkee ja Camilla itkikin iha kunnol. Discost lähin teltoille ja piti vissii mennä nukkuunki. Lähin kyl käymää Eurajoen teltal sanoon Neeal heipat ja valittaan sille ku vitutti. 
   Perjantai aamul herätys 10 yli kuus, ja suihkun kautta syömään aamupalaa. Hiukset mun piti kihartaa mut ne ei suostunu tottelee eli ahdistuin vähän lisää ja meikkasin sillee 20 minuutis ennen ku lähettiin kirkkoon. Konfirmaatio meni yllättävää kyl hyvin, eikä ketää kompastunu. Konffislauluna laulettiin J. Karjalaisen sankarit, ja täs kohtaa pakko mainita, et viime vuoden leirin johtjalki oli kyyneleet silmis siin kohtaa. Siit päästäänki konffiksen jälkeiseen kuvien ottamiseen tos pihalla, ja siihe hiveimpää kohtaa, eli hyvästit. Onneks ei lopullisesti kuitenkaa, sillä kaikkii tulee vel nähtyy, inakin melkein kaikkii. Huomenna mulla on rippijuhlat, ja niistä lisää seuraavas postaukses.
Moikka!