Mun on ite tosi vaikee sanoo et millä fiiliksillä lähen peruskoulusta. Vähän haikeetahan se varmasti on, kun parin tyypin kanssa ollaan oltu sellaset 10 vuotta samalla luokalla...
 |
| Ai pian on kesäloma?! Bileet!! |
Mutta itellä päälimmäisenä tunteena on sellanen hieman jännittävä innolla uutta kohti -tunne. Voin sanoa, että tota oli vaikee pukee sanoiks. Tällä hetkellä katseet on jo suunnattu ens syksyyn ja lukion alkamiseen. Jännittää, koska jos kaikki menee hyvin, ja keskiarvo riittää niin mä muutan Tampereelle, jolloin kaikki olis ihan uutta ja ketään en tuntis ennestään.
Yleensä tässä kohtaa tulee kysymys, mutta eikö kuitenkin tuu ikävä kavereita ja tätä luokkaa? jne jne. Mä en osaa oikeestaan sanoo. Ollaan kolmen vuoden ajan nähty melkein joka päivä. Vietän ton luokan kans aikaa enemmän kun monen mun sukulaisen. Mutta en osaa ajatella, että tulis jotenkin ikävä. Enemmän haikeeta fiilistä herättää se, että oon tottunu kolmen vuoden ajan aamusin käveleen pääovista sisään, tuttuun luokkaan ja näkeen tutut ihmiset. Ens vuonna en sitten tiedäkään mitä on edessä, ei oo välttämättä ne tutut kaverit kävelemässä mun kanssa koulun ovista sisälle, on uudet luokat ja uudet opettajat. Kaikki on uutta ja outoa, mutta uskon että siihenkin tottuu pian ja löydän paikkani uudessa koulussa.
Siinä oli vähän ajatuksia peruskoulun päättymisestä ja uusista kuvioista.
Nähdään taas toivottavasti pian uuden postauksen merkeissä!
