"Se ei ole harrastus, se on elämäntapa"
Lause, joka on täysin totta. Se kuvaa niitä ihmisiä, jotka on oikeesti tosissaan ratsastuksen ja hevosten kans. Aina kun pyöräilen tallin pihaan, astun talliin sisälle, kuulen hörinää, hirnumista tai vaikka kavioiden kopsetta. Haistan tallin ihanan tuoksun (mitä moni ei kuvailis ihanaks). Mulle tulee tunne, et oon kotona. Tuttu tunne niille ketkä ratsastaa, eiks? Tallilla musta tuntuu et kuulun sinne, mun paikka on karsinasa harjaamassa hevosta, laittamassa sille satulaa, ratsastamassa kentällä koulua. Kouluratsastus on jotain ihmeellistä. Se tunne kun onnistut hevosen kanssa yksinkertasissakin asioissa, saat sen parisataa kiloo painavan eläimen, jolla on oma tahto, totteleen sua. Tekeen yhteistyötä sun kanssa. Se on asia mikä mua viehättää kouluratsastuksessa. Se, että kouluratsastuksessa jokainen pieni yksityiskohta ratkasee. Jokainen laukannosto on tärkee, se yks kulman ratsastus. Jos annat huomion karata muihin asioihin ihan pieneks hetkeks kadotat tuntuman ja koko paketti hajoo. Mut jos keskityt vaa ja ainoostaan siihen et kaikki onnistuu, pohkeet tekee omaa työtänsä, tiät koko ajan missä hevonen liikkuu, onnistut hallitseen koko pakettia.
"Ratsastus ei oo urheilua" Lause joka on kaikkee muuta kuin totta. Koko ajan kuulee niiden ihmisten ketä ei oo ikinä ollu hevosen selässä sanovan et ratsastus ei oo urheilua, siinä vaan istutaan hevosen selässä ja hevonen tekee kaiken työn. No alotetaan siitä, että jos sä vaan istut hevosen selässä, etkä tee mitään, se hevonen ei lähde ees liikkeelle. No mitäs sitten ku oot antanu pohkeita ja hevonen lähtee liikkeelle? No pitäs sitä varmaan ohjataki, ja pysyä siel selässä, ja keventää ravissa... Kunnon ratsastustunnin jälkeen kun tuut alas selästä, ni tietää et ratsastus todellakin on urheilua. Enemmän ku moni muu laji. Ja vaatii se vähän uskallustakin et kiipeet sinne ittees korkeemman ja viis kertaa painavamman eläimen selkään. Eläimen joka voi talloo sut jalkoihinsa, selästä tippuessas voit halvaantua tai pahimmassa tapauksessa kuolla. Ratsastus on maailman kolmanneks vaarallisin laji. Ja silti me ratsastajat mennää sen kummempia miettimättä selkään ja hyppiin esteitä. Kertoo jotain rakkaudesta lajiin.
Tämmöstä sain aikaan, kun rupesin kirjottaan, toivottavasti tykkäätte :)
mun lempiponi KT:lta Snoopy Doo
aka. Snupa ❤
Todellaki kannatti tulla kattomaan tätä blogia! :) Itekki ratsastan ja ton lauseen oon kuullu niin monta kertaa, että ei numerot riitä :D Pefustelit tän asian tosi hyvin, mun mielestä paremmin kuin kukaan muu aikasemmin. Jokaisen joka sanoo niin, pitäis lukee tää! Tosi kiva blogi, löysin muuten ku aloit seuraamaan instagramissa :-) ihana blogi <3
VastaaPoista