#5 Leijonakuninkaita

Koulussa kun kysyttiin, mikä musta tulee isona?

Laulaja tai lätkänpelaaja, ei lapsena häpeää tunneta

ennen ku joku luokas nauraa.

En koskaan vastannut tehtävänantoon,

mieli samos metsiä, raaputin pulpettia,

 tutkin kämmenen viivoja.

Ja ne kertoo ei musta mitään tuu,

unelmani täyteen panee joku muu.

Kaikki meistä tuntee joskus olonsa yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi. Tuntee, että ei kuulu joukkoon, että on erilainen kun muut. Eri ihmiset käsittelee sitä eri tavoin. Jotkut sulkeutuu omaan kuoreensa, vetäytyy yksikseen, jotkut yrittää muuttaa itseään samanlaiseksi, kuin muut. Ja jotkut on ylpeitä itsestään, ja nauttii elämästä täysin rinnoin. Erilaisuus, niin kuin olet varmaan usein kuullut sanottavan, on lahja. Lahja, jota pitää osata arvostaa, jota pitää osata käyttää. 

Lauletaan kovempaa, ku pitäs olla hiljaa.

Ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa.

Nostetaan keskikaljamaljat ilmaan.

Tänään ihmisen puolikas on huomenna 

Leijonakunigas

Ne ihmiset, jotka osaa arvostaa erilaisuuttaan, osaa myös hyödyntää sitä. Nää ihmiset tekee töitä unelmansa eteen eikä luovuta pienien tai suurempien esteiden sattuessa tielle. Nää ihmiset raivaa tiensä läpi kaikesta, ja saavuttaa unelmansa, koska nää ihmiset on tottunu taisteleen haluamansa puolesta ja on oppinut ettei mitään saa ilmaiseksi. Ainakaan mitään, minkä puolesta kannattaa

todella taistella. 

Aiemmin mä pelkäsin, et muut mun ajatteli 

tänne lentäneen ufolla.

Ainakaan ulkoavaruudessa, ei pahaa verta jaeta,

siel pätee rock, rakkaus ja rauha.

Puhukaa vaan pahaa pizzerioissa,             

                       samaan aikaan rustaan näit lauluja,

joita ens kesänä sä hoilaat mukana.

Se et osaa olla välittämättä muiden mielipiteistä, on taito mitä kaikilta ei löydy, eikä ketään voikaan sitä täysin hallita. Kaikkiin meihin vaikuttaa jonkun tai joidenkin mielipide jollain tavalla. Mutta se, että uskaltaa tehdä omaa juttuaan ilman että häiriintyy pahan puhujista, ja juoruista joita kulkee, on taito mitä ilman et pysty erottumaan massasta. Kaikissa asioissa ihmisten pitäis osata luottaa omaan tekemiseenä. Kaikkee tosin sopivasti, liian ylimielinen ei saa olla. Sun täytyy osata tunnustaa omat virhees. Kaikki me tehdään virheitä. Koko ajan joku onnistuu, ja joku toinen epäonnistuu. Jos et tee virheitä, et oo ihminen. Virheiden tekeminen on inhimillistä, ja inhimillisyys on se, mistä myötätunto, ystävällisyys ja ilo on lähtösin. Jos et osaa tehdä virheitä, et myöskään osaa iloita onnistumisista.

Usko tai älä toivon kaikille hyvää,

kyl me elämästä löydetään jotain pyhää.

Jokainen on joskus luuseri. 

Toiset vaan peittää sen paremmin.

Sekin on taito, että osaa antaa anteeks, eikä jää miettimään menneitä. Kun annat anteeks niille, jotka sua on satuttanut, pystyt jatkaan eteenpäin, ja keskittymään omaan tekemisees täysillä. Viha ja kauna jää kaivertaan aina mieltä, ja vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen mitä teet.

Opitaan siis kaikki nauttimaan hetkestä, ja opitaan tavoitteleen unelmia. 

Muista, aina kun susta tuntuu ettet pääse mistään eteenpäin, ettei tunnelin päässä näy yhtään valoa,

muista että sä oot se, joka löytää reitin eteenpäin, 

sä teet sen valon sinne tunnelin päähän.

Ainoastaan sä itse saat vaikuttaa siihen, kuinka kirkas se valo on.