#4 Naimalupa

Mut konfirmoitiin viime perjntaina 8.7. Halikon kirkossa. Olin siis palokuntariparilla, mitä ketään ei oo huomannu instagramista. En tuntenu ketään ennen riparia, mut tälläkin hetkellä järkyttävä ikävä... #näinkäytätsohvaaoikein ja #aikuinennainen oli aika bueno juttuja. Tietäjät tietää. En olis ikinä uskonu et löydän niin hyvii kavereit kun löysin. Suurin osa riparilta, mutta pari muutakin leiriläistä oli menossa mukana. Jassu mun on pakko mainita, koska meiän jutut siin vaihees ku oltii tunnettu kaks tuntii... Ihan ku oltais tunnettu monta vuotta XD Ihmiset ei ehk jaksa meit ja kattoo oudosti ku nauretaa kaikelle mahdolliselle, mut ainaki meist on hauskaa kierii mäkee alas ja juosta pakoo ihmisii. Ennen ku jatkan on pakko mainita tää "Kasvaaks pihvi puus vai maas?" -Jassu 2k16. Ja kysyit viel ihan tosissas :D.
Riparilt tärkeimpii on Camilla, Nea, Anni(-Martta), Eeka, Sara ja Reija. Eiku siin oliki melkee kaikki tytöt :D. Mut ootte helvetin tärkeitä ja hirvee ikävä on (edelleen).

Tähän väliin laitan konffiksen jälkeen otettui kuvii. Ja ennen kun kukaan tulee kysyyn miks meillä ei oo niitä alboja/miks meil on puvut, ni vpk-riparin konfirmaatios käytetään sen alban tilalla palokuntapukuu. Ei sen ihmeellisempää.

Täs piti olla kaikki tytöt mut osa hukku jonneki 

minä ja Reija <3

Camilla ja minä <33

Reija oot aika söpö täs kuvas :3

Viimenen disco oli ainakin mun osalta sillee semisti tunteikas. Teflon Brothers kävi vetää vähä aikaa, ja tungettiin Jassun kaa melkeenpä väkisin eturiviin. Laulettiin täysii mukana, eikä mua ainakaa kiinnostanu et variskin laulaa paremmin ku mä. Myöhemmin mua vitutti ja ärsytti nii paljo et melkee itkin, ja viimeset hitaat tanssittiin Camillan kaa sillee et meinasin itkee ja Camilla itkikin iha kunnol. Discost lähin teltoille ja piti vissii mennä nukkuunki. Lähin kyl käymää Eurajoen teltal sanoon Neeal heipat ja valittaan sille ku vitutti. 

   Perjantai aamul herätys 10 yli kuus, ja suihkun kautta syömään aamupalaa. Hiukset mun piti kihartaa mut ne ei suostunu tottelee eli ahdistuin vähän lisää ja meikkasin sillee 20 minuutis ennen ku lähettiin kirkkoon. Konfirmaatio meni yllättävää kyl hyvin, eikä ketää kompastunu. Konffislauluna laulettiin J. Karjalaisen sankarit, ja täs kohtaa pakko mainita, et viime vuoden leirin johtjalki oli kyyneleet silmis siin kohtaa. Siit päästäänki konffiksen jälkeiseen kuvien ottamiseen tos pihalla, ja siihe hiveimpää kohtaa, eli hyvästit. Onneks ei lopullisesti kuitenkaa, sillä kaikkii tulee vel nähtyy, inakin melkein kaikkii. Huomenna mulla on rippijuhlat, ja niistä lisää seuraavas postaukses.

Moikka!